"Oikeesti oon sitä mieltä, et jos tykkäät käydä mietiskelemässä, se on ok, tietenkin. En tiiä, onks S:llä suuri vaikutus, mut oot ollu paljon ilosempi ja rauhallisempi ku enne tai iloneha olit aina lapsenaki. L:n kaa et ollu oma ittes."

Kieltämättä, molemmissa on 'vikaa', sekä siinä että saan turvautua buddhalaisuuteen, että saan olla ihanan ja rakastavan miehen kanssa. Joka on luonteeltaan ja ajatuksiltaan hirmu paljon miun kaltainen. Ainoana ihan selkeänä erona meillä on tuo uskonto-homma, mutta Sanrio on ottanut senkin hyvin. Hyvin, suhteessa, ettei se itse usko mihinkään. Ei silti arvostele miuta, kyseleekin jopa välillä mielenkiinnosta, että "miten meni levitaatiossa"... :D

Se välittää miusta, sellasena kun olen. Se on harvinaista, että saat olla ihan täysin oma ittes, omine hömppä-juttuines ja toinen rakastaa siuta siltikin yhtä paljon.

Aamubussissa pyörittelin Madonnan Ray of Lightilta tuttua Shanti/Ashanti -biisiä, jossa soi mantroja. Oli hemmetin hyvä olo, ei voinu kun hymyillä ja katella ulos bussin ikkunasta pimeään pakkasaamuun. Mistä lie ikinä sitten johtuikin se hyvä mieli. (No okei, okei, Sanrio vei miut eile puol kymmene ostamaa suklaata, vaan koska 'miun teki mieli' ja tänä aamuna oli Battery Strippeddi, et pääsin hereille. Mitä sitä muuta ihminen tarttee?)

"Turvaudumme Lamaa, Turhaudumme Buddhaan... EIKU SIIS...!"