Hei!

Rötväämme nykyään osoitteessa: evieni.blogspot.com, englanniksi ja aiheenamme yhteisöviestinnän opinnot ja työt. Feel free to drop by, if interested. :-)

(Ihan siksikin, että omien asioiden bloggaaminen on jäänyt, ja hei, ei miun elämä nyt NIIINNN jumalattoman mielenkiintoista oikeasti edes ole, eihän? ;D)

Hohhoijakkaa.
Tänä aamuna oli taas iloinen olo bussissa. Ei, en tiedä miksi. Tai noh, viikonloppu oli ihan kiva, saatiin Maksu-TV toimimaan viimein ja nyt näkyy MTV3 kanavat, Canal+ ja miun henkilökohtainen suosikki, Disney Channel ;)

Tuntuu taas siltä että asiat järjestyy. Kaikki asiat. Tulevaisuuskin. On onnellinen olo nykytilassa. Tiedän, tiedän, ei se välttämättä kauaa kestä, mutta nautitaan nyt ihmeessä hetkestä. Hetkestä nauttiminen tuntuu jotenkin uskomattoman vaikealta ja sit jälkeenpäin itketään huonoina aikoina. Nyt yksinkertaisesti vain nautin elämästä ja odotan iloisena, mitä tulevaisuus tuo :)
(Se tuo ainakin ensi perjantain, ja vitunmoisen soossi-kännin, I H A N A A ! <3 :D)

. . . ballerina, tanssin opettaja, koulun ope, kenttäratsastaja, ratsastuksen opettaja, hevosten hoitaja, eläinlääkäri, eläinten hoitaja, delfiinin kouluttaja, meren tutkija, näyttelijä, nörtti, internet-sivujen tekijä, markkinointi-ihminen, graafikko, medianomi, koodari, myyjä, mobiiliguru, soneran täti, muotoilija, kuvataiteilija, tietoliikenneasentaja, hitsaaja, team leaderi, IT-insinööri, tanssija, näyttelijä taas, psykologi ja baarin omistaja.

Mutta mikä sinusta tulee isona? :-)

Hmh. Olo on harvinaisen levollinen ja jaksava, ottaen huomioon viime päivien pakkaset (sitä -28*C) ja vittumaisuudet (asiakkaiden henk. kohtaisesti kohdistuvat rekkulat esimiehelle).

Third Day a Charm, todellakin. Pitää vain tarkata ensi viikonloppua sitten kahta kauheammin, viime viikonloppuna ahdoin kuin hengen hädässä ja kaksi päivää olikin ihan hirveä olo, kun keho ei tiennyt mitä olisi kaikelle sille rasvalle ja sokerille tehnyt.

Huomista muuten odotellessa, onneks miula on Ninni. Mitä tekisinkään ilman siua, raksuttimeni! <3 ;) :)

No voi huomenta.

Näin ehkä maailman upeinta unta viime yönä :-D
Omistin paikan nimeltä Cafe Bar Harbl, aivan LPRannan sydämessä. Kahvila päivisin, iltaisin hurja ryyppymesta. Frendikeskeisenä ihmisenä, baarin nurkasta oli varattu Priva-loossi miun posselle (hah! :D), joka oli vain ja ainoastaan niille varattu. Aina vapaana rakkailleni. <3

Huh. Istuin tänä aamuna bussissa miettien tuota asiaa. Oon hirmu unikeskeinen ihminen, unet jotenkin merkkaa miule hirmu paljon, on aina merkannu. Yläasteellahan miula oli unelma, perustaa oma kahvila. Se kaatui hienosti rymisten kun 'pääsin' suorittamaan TET-jaksoani Cafe Croissanttiin. Hyi saatana, mitä paskaa. Kohtelivatkin tosiaan kuin tettiläistä.

Jäädän pohtimaan tätä. Aivan hemmetin kutkuttava ajatus, pakko myöntää kyllä . . .  :]

evie sanoo: Kristian // Q sanoo: